Porist ain vaa

Kuuntelin yhteen menoon Kaikki huutaa Dingo! -audiodraaman. Aiempien kesien kuunnelmasarjoista etenkin Kaija Kärkisen tähdittämä Carola-sarja on jäänyt mieleeni. Dingo-sarjan kiistämätön keskushenkilö on Neumann tai – niin kuin Porissa sanottiin – Niämise Pertti. Kaisa Kuikkaniemen dramatisointi luo kuvan levottomasta pojasta, joka merillä seikkailtuaan palaa kotikaupunkiinsa ja alkaa tehdä musiikkia. Syntyy ennennäkemättömän suosion saanut bändi, joka teki … Jatka lukemista Porist ain vaa

Reikiä paperilla

Olen jännittävän työn äärellä. Pelottaa, hävettää ja hirvittää. Mutta kyllä, on myös kutkuttava ja innostunut olo. Olen alkanut kirjoittaa elämäkertaa klassikkorunoilija Eila Kivikk'ahosta (1921–2004). Hän julkaisi elinaikanaan kuusi runoteosta (päälle Valikoima ja Koottujen laitokset). Lisäksi Kivikk'aho oli tuottelias kääntäjä, joka suomensi muun muassa Maria Gripeä ja Elsa Beskowia. Joutuvatko kaikki elämäkerturit saman kauhun valtaan? Varsinkin … Jatka lukemista Reikiä paperilla

Ikioma lukukokemus?

Kun mainitsen sanan lukukokemus, kaikki riemuitsevat. Vihdoinkin jokaisen oma henkilökohtainen lukukokemus nousee kiinnostuksen kohteeksi! Ja siinä kohtaa aina hämmennyn ja vaikenen. En osaa nopeasti reagoida monimutkaisiin ongelmiin keskustelun tuoksinassa. Yritän kirjallisesti. Kyllä, lukukokemus on jokaisen henkilökohtainen ja oma. Mutta ei, se ei ole kokonaan yksilöllinen tai pelkästään yksityinen asia. On totta, että tunteet tuntuvat omilta. … Jatka lukemista Ikioma lukukokemus?

Lukeminen kokemuksena

Luen parhaillaan Riikka Pelon romaania Kaikki elävä (2019). Kokemukseni siitä on intensiivinen ja hurja. Tekstimassat vaikuttavat kohtisuoraan ruumiiseeni ja mieleeni. Kokemus on niin vahva, että sitä on säädeltävä; en voi lukea kuin palan kerrallaan. Joitakin kohtauksia luen kuin ahmien, joitakin toisia hiljalleen tankaten. Uppoutuminen – tai immersiivisyys – kuvaa parhaiten sitä, mitä minulle lukiesssani tapahtuu. … Jatka lukemista Lukeminen kokemuksena

Eksymisen pelosta – ja lukemisesta

Osaan suunnistaa sanojen maailmoissa. Se johtuu siitä, että voin liikkua niiden kanssa samalla sekä omaan tahtiin että tekstin rytmiin. En ota tiettyä suuntaa, aseta päämäärää tai suoritustavoitetta. Annan sanojen kuljettaa. Kellun lukiessani; luotan sanojen voimaan. Vieraissa paikoissa kulkiessani sen sijaan pelkään eksyväni tuon tuostakin. Joskus pelkään eksyväni tutummissakin paikoissa. Se on irrealistinen tunne: ikään kuin … Jatka lukemista Eksymisen pelosta – ja lukemisesta

Runoutta rajalle

Runoustapahtumien sarja Runouden rajoilla kokosi syyskuussa runouden ammattilaisia ja harrastajia Haminaan. Ensi kertaa järjestetty nelipäiväinen runofestivaali oli osutettu perinteikkään Valojen yön ajankohtaan. Festivaalin huipuksi osoittautui lauantai-illan runoklubi ravintola Hallinkulmassa, jossa laadukas joukko nykyrunoilijoitamme esitti säkeitään elävän musiikin säestyksellä. Lauantaipäivän runoseminaarin puhujiksi oli kutsuttu runouden ammattilaisia, pääasiassa runoilijoita. Esitelmistä ja tilatuista kommenttipuheenvuoroista sai hyvän katsauksen nykyrunoutemme … Jatka lukemista Runoutta rajalle

Puutarhassa, salaa

Sain äidiltäni kymmenvuotislahjaksi kirjan Salainen puutarha. Siitä pitäen olen lukenut sen useaan kertaan. Salainen puutarha on kiinteä osa elämääni ja muistojani – se on minulle totisesti totta yhtä hyvin kuin monet muut elämänkokemukset. Kun jokin aika sitten tartuin jälleen Salaiseen puutarhaan, löysin tällaisen kohdan: – Tässä se on, hän [Mary] sanoi, – Tämä on salainen … Jatka lukemista Puutarhassa, salaa

Essee ja keski-ikäinen nainen

Kuolemaa käsittelevät runot alkoivat hiertää mieltäni viime keväänä. Mutta miten niistä voisi kirjoittaa? Millä tavoin käsitellä runojen ja lukevan itseni välistä vuorovaikutusta? Kuinka sanallistaa siitä, miltä lukemani tekstit tuntuvat? Olen kirjoittanut pääasiassa tieteellisiä artikkeleita ja julkaisuja. Se on tyylilaji, jossa yleisen tason, kategorioitten, käsitteiden määrittelyn ja abstraktioiden ahdistamaan kehykseen jää vähän tilaa aistimellisuudelle. Sille miten … Jatka lukemista Essee ja keski-ikäinen nainen

Kenen aikaa elät?

Eino Leinon runossa ”Kun kello seisoo” kansaa verrataan kaupunkiin, jossa aika on seisahtanut. Mikään ei toimi: Tää kansa on kuin kaupunki, min tornin kello seisovi, ja aikaa kysymähän niin nyt kaikki juoksee naapuriin. Mut toisen kello edistää ja toisen jälkeen ihan jää ja kaikki toimet nurin käy, kun ajan johtajaa ei näy. Tilanne muuttuisi, jos … Jatka lukemista Kenen aikaa elät?

Luovaa lukemista

Kirjoittaminen on suosittu harrastus. Kirjoittamalla voi harjoittaa luovaa otettaan kirjallisuuteen. Kaunokirjallisuudesta voi nauttia luovasti myös lukemalla. Miten se tapahtuu? Luovalla tarkoitan tässä yksinkertaisesti sellaista toimintaa, jossa korostuu tämänhetkisyys ja tekeminen itsessään. Lukemisen luovuutta on se, mitä tekstin ja lukijan välillä tehdään ja tapahtuu. Luova lukeminen ei perusta lopputulokselle: onko teksti hyvä tai huono, onnistunut vai … Jatka lukemista Luovaa lukemista